lauantai 3. elokuuta 2013

Kaupunkiulkoilua ja toinen mökkimatka

Eilen lähti pentukatras toiselle mökkimatkalleen. Tällä kertaa minä jäin kaupunkiin ja vanhempani kaitsevat katrasta mökillä. Ihan hirvittää kuinka ne jo parissa päivässä ehtivät kasvaa ja muuttua. Ikävä on jo nyt! Viisiviikoisyksilökuvia ei nyt onnistuttu ottamaan, sillä vanhempieni kamera teki tenän. Onnistuin kuitenkin poimimaan kaikista pennuista jonkun kuvan viime torstaiselta kaupunkiulkoiluhetkeltä. Tämän viikon isoja päätöksiä ovat olleet parin ensimmäisen pennun valinta. Tumma tyttö tulee jäämään minulle Iitan kaveriksi ja viirukirsu muuttaa siskoni luokse Joensuuhun. Viirukirsu jää kuitenkin sijoitusnarttuna vielä virallisesti minun omistukseeni. Katsotaan sitten parin-kolmen vuoden päästä kumpi, tumma tyttö vai viirukirsu, saa tehdä Pampelin kennelin toiset pennut. Vielä tällaiset suunnitelmat toki tuntuvat kovin aikaisilta!

Tässä äitini terveiset mökiltä:


"Terveiset maaseudun rauhasta! Kuvia valitettavasti vain nämä pari laajamerkkisestä ja kannustytöstä, jotka yrittivät keksiä, miten Meiralta saa kepin. Sitten hajosi kamera.

Toinen mökkireissu alkoi jo rutiinilla, muksut ja emä kevythäkkiin auton taakse ja vain ihan alkumatkassa joku pentu vähän protestoi. Piha-aitaus ja pentuhuoneen aitaus muistettiin selvästi viime viikonlopusta ja niihin asetuttiin sen enempiä ihmettelemättä. Ulkona on jo vietetty tuntikausia niin perjantaina kuin lauantainakin. Ovat selvästi elementissään, kun saavat painia pihalla ja ottaa torkkuja nurmikolla.  Laikkurinta ja Pikku Kakkonen intoutuivat leikessä jo tekemään astumiselkeitäkin, vaikka eivät varmasti edes tiedä vielä olevansa uroksen alkuja.


Tänään punnitsin porukan. Painot olivat 2000 g-2300 g. Pikku Kakkonen on kirinyt isompien joukkoon ja viirukirsu pitää perää.


Perjantai-iltana sain oivan tilaisuuden tarkkailla pentujen käytöstä uudessa vähän jännässä tilanteessa. Mukulat torkkuivat, kun naapurista kuului huutelua ja lähti koira karkuteille. Iita haukkui vakavaa vahtihaukkua ja Meirakin taisi haukahtaa. Tumma tyttö nosti ensimmäisenä päätään ihmetelläkseen ääniä. Kun haukku yltyi, koko sakki heräsi ja siityi keinunaluspaikaltaan vaihvihkaa minun jalkojeni juureen. Istuskelin muina naisina laatikon päällä. Vaakaviiva, viirukirsu ja kannustyttö päättivät jatkaa uniaan saman tien. Tumma tyttö, laikkurinta ja Pikku Kakkonen jäivät istuskelemaan ja kuulostelemaan, mitä tapahtuu. Laajamerkkinenpa reippaana tyttönä haukahti muutaman kerran häntä pystyssä äidin ja ottotädin kanssa samaan suuntaan, kunnes totesi, että taitavat selvitä ihan omillaan ja liittyi sisarusten tiiviiseen mutta rauhalliseen kasaan. Mielenkiintoista nähdä myöhemmin, kertoiko tilanne pennuista muuta
kuin kunkin juuri sen hetkisen vireysasteen. Pienempänä laajamerkkinen tuntui olevan muita enemmän äänessä, mutta viime aikoina havaittavaa eroa ei ole ollut. Vaakaviiva ja kannustyttö ovat kautta linjan olleet rauhallisimmasta päästä ja niin ne olivat nytkin. Viirukirsu puolestaan on välillä vaikuttanut räyhäkkäimmältä, mutta otti nyt tosi rennosti.

Illalla on ipanoilla tiedossa matolääkeherkkua ja lisää ulkoilua, kunhan pahin helle hellittää. Parin kolmen ryhmissä päästetään isollekin pihalle leikkimään Meiran ja Iitan kanssa. Samaan tahtiin jatketaan maanantai-iltaan asti."

Kannustyttö hamuaa äidin keppiä

Laajamerkkinen kokeilee onneaan

Vaakaviivapojan lemppari nukkumispaikka on tassut vesikupeissa. (Kuvattu 31.7.)

Torstaina oltiin ulkoilemassa kotikerrastalon takakalliolla. Tässä otoksia:

Yleinen härdelli. Edustalla tumma tyttö.

Laajamerkkinen (vas.) ja viirukirsu. Helpostihan nämä erottaa!

Pikku Kakkonen ja takana todennäköisesti kannustyttö.

Takana laikkurinta mietteliäänä.

Tumma tyttö

Kolme siskosta: viirukirsu (vas.), laajamerkkinen ja kannustyttö

Laikkurinta äidin sylissä

Tumma tyttö maistelee haapaa.

Ulkoilu rankaa puuhaa, joten vähitellen pienet alkoivat simahdella:

Viirukirsu

Laikkurinta asettui kantokoppaan ja otti siellä pitkät torkut.

Pikku Kakkonen oli hetken aikaa levoton, mutta kun otin sen syliin ja hieroin korvien takaa, rauhoittui se oitis.

Vaakaviivapoika valitsi nukkumapaikan jalkojen juuresta.




2 kommenttia:

  1. Voi kun toinen on nukahtanut jalat vesikupeissa :)

    VastaaPoista
  2. Ei muuten ole ihan sattumaa. Tuo oli ainakin neljäs kerta, kun näin vaakaviivapojan nukkumassa tassu tai pari vesikupissa! Ja mökillä se on kuulemma oikein istuskellut vesikupissa. Lapinvesikoira ;)

    VastaaPoista