Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Viime viikossa oli niin paljon käänteitä, että välillä on ollut vaikea pysyä perässä. Pennutkin muuttuvat hetki hetkeltä vauhdikkaammiksi ja äänekkäämmiksi ja tekevät päivittäin uusia innovaatioita. Sunnuntai-illan hitti oli sohvalle hyppiminen, mikä sai meihin ihmisiin ihmeesti liikettä, koska moisen tavan luvallisuudesta päättäminen pitää jäädä jokaisen pennun omistajan asiaksi.

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti torstaina oli tietenkin viikon suuri tapahtuma.

Harat odottaa pääsyä eläinlääkärin tarkastukseen

Lasse tutkittavana. Ihmeen rauhallisesti hampaidenkin katsominen onnistui kaikilta. Kotona ei ole mennyt yhtään noin nätisti!

Väsynyt kasa

Kaikki pennut saivat terveen paperit, kehuja rauhallisuudesta (sitäkin välillä, nyt oli varta vasten väsytetty juuri ennen) ja kiveksetkin olivat pojilla jo paikoillaan.  

Ironista kyllä, heti lääkäriltä palattua Nunnu (vanhemmilleni jäävä Njalla Nappisilmä) ripuloi, tokeni ennen nukkumaan menoa ja aamulla söi ja ulosti normaalisti ja vaikutti siltä, että selvittiin säikähdyksellä. Ihan niin hyvin ei käynyt, perjantai-iltana ripuli uusi ja Nunnu parka päätyi viettämään yön pieneläinklinikalla. Diagoosiksi saatiin verinen mahasuolikanavan tulehdus ja hoidoksi antibioottikuuri ja mahahapon eritystä vähentävä lääke. Parvovirustestikin otettiin ja oli onneksi negatiivinen. Pelkkä epäilys säikäytti tietenkin pahasti.Vahvin veikkaus ripulin aiheuttajaksi on Nunnun johtama torstai-aamuinen kuopankaivuu- ja mullansyöntikekkeri, mitä tukee myös se, että muutamat muutkin yksittäiset löysät ulosteet on tehty, mutta mitään ripuliepidemiaa ei syntynyt. Pentujen kunto on pysynyt hyvänä ja meno vain parantunut. Ripuliepisodista johtuen viikonloppu vietettiin sisätiloissa, mistä naapurit tuskin ilahtuivat...
 
Lauantaina tuli seitsemän viikkoa täyteen, mutta varsinaisia seitsenviikkoiskuvia ei tullut otettua ja punnituskin jäi pikaiseen koeotokseen. Madotus annettiin reilun kolmen kilon mukaan koko joukolle, mikä pitää varsin hyvin paikkansa.

Sunnuntaina lähtivät ensimmäiset kaksi, Kidis Keikari ja Ihana Ivvanas, uusiin koteihinsa Vantaalle. Päivä vierähtikin niissä merkeissä ja illalla oli haikeutta ilmassa. Sitä tosin helpotti kovasti uusilta perheiltä tulleet viestit lapsukaisten sujuvasta sopeutumisesta, mitä nyt Ivvanas on välillä esitellyt pienten keuhkojensa tehoa. Kaikki pennut kykenevät saavuttamaan kunnioitettavat desibelilukemat, mutta onneksi ovat yleensä käyttäneet taitojaan emänsä tavoin suhteellisen säästeliäästi, tätä viimeisintä viikonloppua lukuunottamatta.

Perjantaina vielä koko porukka koossa. Taaimmaisena Nili, pentulaatikon edessä vasemmalla Ivvanas, oikealla Lasse, keskirivissä vasemmalta Njalla, Kidis, Harat ja etummaisena Kami.

Kidis Keikari loikoilee pöydän alla vielä autuaan tietämättömänä, että pöydän ääressä kirjoitellaan kauppakirjoja. Uudessa kodissaan Kidis sai nimekseen Manuel.

Ihana Ivvanas ja Meira-äiti hetki ennen uuden emännän tuloa. Ivvanaksen uusi nimi on nyt Kaarne.

Meidän perheen koko koiralauma koossa: Meira, Iita, Kami (Kaunis Kamil), Nunnu (Njalla Nappisilmä) ja Hilppa (Nili Nöpönenä). Kami muuttaa siis Iitan ja minun kanssa Ouluun, Nunnu jää Meiran seuraksi vanhemmilleni ja Hilppa lähtee siskolleni Joensuuhun.