Meiran ja Moskun pennut: maaliskuuta 2014

Meiran pentukatras on ehtinyt jo teini-ikään. Pojilla nousee jo koipi ja riistojen hassut karvahatut alkavat hissukseen kaikota. Aatosta ja Renlyä lukuun ottamatta olen päässyt kaikkia pentuja tapaamaan puolen vuoden hujakoilla. Kamin kanssa kävin joulun jälkeen moikkaamassa Manua ja Kaarnea. Hilpan ja Nunnun kanssa olen viettänyt myös vähän pidempiä aikoja. Ihanan erilaista, mutta kuitenkin samanoloista sakkia näistä on kehittymässä. Hilppa ja Kaarne tuntuvat muistuttavan toisiaan niin ulkonäön kuin luonteensakin puolesta. Tytöistä Nunnu muistuttaa luonteeltaan selvästi eniten Meiraa. Kuinka paljon sitten johtuu Meiran esimerkistä ja kuinka paljon perimästä, sitä on vaikea toki arvailla. Tässä omien ihmisten sanoin kuulumisia tammikuun loppupuoliskolta, kun pennut ovat olleet 6-7 kk. Kuvat ovat joulukuun loppupuoliskolta helmikuun lopulle eli pennuilla kuvissa ikää 6-8 kk. Aatoksen, Renlyn ja Hilpan kuvat ovat omistajien ottamia, muut vaihtelevasti minun, äitini ja omistajien.

**************************************************************************************************************

Nunnu (Pampelin Njalla Nappisilmä)

Puolivuotiaana Nunnu on rauhallinen ja herkkäkorvainen nuori neito. Se haukkuu harvoin ja harkitusti itseään isomman koiran äänellä. Se on muutenkin vähän pikkuvanha otus. Sisäsiistiksi se rupesi hyvin pienenä. Puolivuotiaana se on jo lähes emänsä kokoinen ja painaa 13,7 kg. Koska se jo pienestä vinkistä ymmärtää, mitä siltä halutaan ja tekee sen mielellään, sille on tullut kovin vähän varta vasten opetettua mitään muuta kuin perusasioita, lähinnä luoksetuloa, odottamista ja vetämättä kävelyä. Mutta mikä tärkeintä, se osaa olla ihana, minkä se tietää itsekin ja on vakuuttunut, että kaikki vastaantulijat ovat samaa mieltä eivätkä muuta halua, kuin pysähtyä sitä palvomaan. Kohtaamisia lukuun ottamatta se ei ole erityinen ihmisten liehakoija, vaan varsin itsenäinen nuori nainen. Vapaana ollessaan se tulee kutsusta, mutta voi muuten touhuilla ja tutkailla maailmaa melko kaukana. Valitettavasti se tykkää tutkia asioita ensisijaisesti maistelemalla, mistä on seurannut pari ikävämpää eläinlääkärireissua. Nyt, kun niistä on kunnialla selvitty, voimme huvittuneena naureskella sillekin, miten pari päivää kadoksissa ollut sormus löytyi Nunnun oksennuksen keskeltä, mutta samalla saamme koko ajan pelätä, mitä se seuraavaksi suuhunsa pistää. Mistään muusta ei Nunnun kanssa olekaan tarvinnut olla huolissaan. 7-8 kk ikäisenä maisteluharrastus on kohdistunut erityisesti myyriin, joiden metsästyksessä Nunnu on osoittanut innostuksen lisäksi erityistä tehokkuutta.

Nunnu 7 kk, hämäävän hieno poseeraus, ei se näin rauhallinen oikeasti ole!

Vaihtoehtoinen sivukuva (8 kk)

Myyristä huolimatta joskus voi myös pellolla olla näin seesteinen hetki.

**************************************************************************************************************

Manu (Pampelin Kidis Keikari)

Meillä on perheessä ollut kolme lapinkoiranarttua, joten lapinkoirauroksista meillä ei ole kokemusta, eli en tiedä, missä määrin Manun arviointi on vertailua urosten ja naaraiden välillä ja missä määrin Manun ominaispiirteitä, mutta hällä väliä! Manu on fyysisesti jo melko iso, olisiko viimeksi ollut 16 kg. Ei kuitenkaan kovin korkea koira. Turkki on tuuhea, musta päältä ja karvahattu on komea. Turkki on myös hyvin rastoittuva, korvien takana on jo pulleat rastapallerot. Luonteeltaan Manu on selvästi aiempia narttujamme itsenäisempi, ei niin ripustautuva. Manu esimerkiksi nukkuu yönsä yksin käytävällä, nartut pyrkivät aina sängyn viereen. Muun ajan se haluaakin sitten olla ihmisen kanssa. Manu on rauhallinen, osaa hyvin keskittyä esimerkiksi tuijottamaan käpytikkaa lintulaudalla, ja on myös hiljaisempi kuin aiemmat koiramme, ei ole kovin haukkuherkkä. Tottelevaisuus lienee vain Ilonan ansiota, hän on kouluttanut Manua paremmin kuin vanhempansa aiempia koiriaan, joten Manun kanssa voi tehdä asioita toisella tavalla kuin aiempien. Lisäksi Manu on hyvin leikkisä, johtuneeko siitä, että sen kanssa on leikitty enemmän, mutta esimerkiksi joka-aamuinen jalkapallo-ottelu ulkona kuuluu minun ja Manun väliseen päiväjärjestykseen. Tiivistys: paras koiramme ikinä :)

Manu (6 kk) ja ihana karvahattu!

Sisko (Kami vas.) ja sen veli - vauhdissa voi olla vaikea erottaa.

Manun versio nauhavoimistelusta?

**************************************************************************************************************

Aatos (Pampelin Harat Hurmuri)

Pampelin Harat Hurmuri "Aatos" on vielä poika. Koipi on noussut jo pari viikkoa puskan, aidan tai kiven juurella, mutta tosi hätä tehdään kyykkien. Narttujen juoksusta ei ymmärrä vielä mitään, vaikka mielenkiintoiselle haiseekin. Painoa on 15,5 kg, säkäkorkeus itse mitattuna 46-47 cm. Luonteeltaan Aatos on reipas, oppivainen ja tottelevainen. Ei mikään villi sählääjä, eikä arka. Tytär on ottanut muutaman kerran ratsastuslenkille mukaan ja Aatos pysynyt hyvin matkassa. Kestää hyvin lasten mekastuksen ja riekutuksen, sählää aikansa mukana. Etsii aina ihmisen läheisyyttä, vaikka on toinenkin koira kotona. Aatoksella on paljon ääniskaalaa, ei varsinaisesti kovinkaan hauku, mutta urahtaa tai murahtaa tai haukahtaa katsoen syvästi silmiin. Siis aivan ihana, minun unelmakoirani; nimensä arvoinen sydänten murskaaja.

Aatos (7 kk) poseeraa puiston penkillä

Talvikuva, vaikkei uskoisi

Seisomisharjoittelua

**************************************************************************************************************

Kami (Pampelin Kaunis Kamil)

Kami taitaa olla pentueen tytöistä isoin tai ainakin korkein. Säkäkorkeudeksi sain 46 cm, painoa on 13,5 kg. Luonteeltaan se on mukava yhdistelmä rauhallisuutta ja vauhtia. Paria jalkalistan nurkan järsimistä lukuunottamatta se ei ole tuhonnutkaan mitään. Hyvin huomionhakuinen se kyllä on. Se osaa olla mustasukkainen niin toiselle koiralleni Iitalle, akvaariolle kuin tietokoneellekin. Kami änkeää väliin suurella päättäväisyydellä ja itsevarmuudella. Huomionhakutaktiikka on hyvin toimiva - se puskee päällään tai kiipeää syliin ja kaivautuu kainaloon. Kami haukkuu harvoin hereillä, mutta unissaan usein. Hereillä sen kuulee useammin pitävän hassua mouruntaa. Matala ulinan ja murinan välimaastossa kulkeva mourunta kuuluu erityisesti kotiin palatessani tai kun Kami houkuttelee Iitaa leikkiin. Kami on ollut jo pidemmän aikaa sisäsiisti, mutta moikkapissoja tulee silloin tällöin. Kami on kulkenut muutamaan kertaan junalla Oulu-Helsinki välin ja paljon lyhyempiä bussi- ja automatkoja sekä kulkenut keskustassa, ostoksilla ja kahviloissa. Kulkeminen on ollut sen kanssa helppoa ja vaivatonta. Ihmisiin se suhtautuu kiinnostuneena, muttei ole riesaksi asti vieraiden perään. Tällä hetkellä suurin haaste on kulkea vetämättä myös silloin, kun Iita on mukana.

Joulu-tammikussa Kami ontui muutamaan otteeseen. Röntgenissä vasemmasta olkanivelestä löytyi vaurio (osteokondriitti eli OD). Kami joutuu tämän kevään olemaan hissunkissun eli pelkillä hihnalenkeillä. Kamin onneksi ennuste on hyvä, joten toivottavasti se pääsee jo kesällä kirmailemaan vapaana. Koska nivelen kasvuhäiriö voi osin olla periytyvä, seuraavia Pampelin pentuja suunnitellaan Kamin sijasta jollekin toiselle tytölle.

Kami 6 kk ja vastustamaton hiekkakasa

Hieno on karvahattu Kamillakin vielä 8 kk ikäisenä

Pureskelu ja aivojen vaivaaminen ovat Kamille suositeltavinta puuhaa tällä hetkellä.

**************************************************************************************************************

Hilppa (Pampelin Nili Nöpönenä)

Hilppa on pieni, energinen ja iloinen. Kun häntä heiluu, heiluu koko koira. Haukku irtoaa melko helposti ja erilaisissa tilanteissa. Namien avulla koirien ohitukset menevät kuitenkin mukavasti. Lähikontaktissa koirien kanssa Hilppa tuntuu haukkuvan joko innostaakseen leikkiin, komentaakseen toisia tai pienestä epäluulosta. Kuitenkin tuttujen koirakaverien kanssa villitkin painit painitaan ääneti. Myös ihmisiin Hilppa suhtautuu vaihdellen: yleensä iloisesti, välillä vähän varovaisemmin. Meihin Hilppa on laumautunut voimakkaasti. Kotiin tullessa vastaanotto on riemukas, tilaisuuden tullen se seuraa jopa suihkuun ja käytyämme nukkumaan se kömpii sänkymme alle. Se leikkii mielellään ja osaa viihdyttää itse itseäänkin. Kova juttu on aktivointipallo, iso nallepehmolelu ja sohvan ja säkkituolin välillä ravaaminen. Osaa se ottaa rennostikin, lepäillessään se ynisee hassusti tai retkottaa selällään. Hilpan säkäkorkeus on kotimittauksella 43 cm ja painoa on 11,3 kg. Turkki on selästä kihartuvaa, mikä ei taida oikein kuvista käydä ilmi.

Hilppa (7 kk) valppaana

Pyydä!

Välillä sohvaperunana, peffan alla perheen edesmennyt ensikoira, Väinö.

**************************************************************************************************************

Renly (Pampelin Lasse Laulumies)

Renly eli Pampelin Lasse laulumies painaa n. 15 kg ja säkäkorkeudeksi saimme noin 48 cm. Luonteeltaan Renly on varsin rauhallinen, mutta energiaa löytyy aina leikkimiseen ja metsässä peuhaamiseen. Tarvittaessa Renly on myös hyvin jämpti mies, vahtihaukkua nimittäin esiintyy, vaikka muuten kovin hiljainen poika onkin. Renly on todella ihmisrakas ja aina valmis rapsuteltavaksi. Jokaista vastaantulijaa pitäisi päästä tervehtimään ja lenkeilläkin Renlyä pitää namin kanssa houkutella seuraamaan toisen ihmisen lähestyessä. Suurimmat haasteet meillä tällä hetkellä ovatkin hihnassa kulkeminen vetämättä ja ohitukset. Koko ajan kuitenkin edistytään: Renlyn yhteistyöhalukkuus ja nopea oppimiskyky hämmästyttävät ja ilahduttavat meitä jatkuvasti. Vaikka Renly onkin hyvin tottelevainen, jättää poika toisinaan korvat kotiin ja silloin luoksetulokutsua on turha huudella. Renly onkin joutunut viime kuukausina tyytymään pitkässä liinassa juoksemiseen vapaana vipeltämisen sijaan. Renly ei ole vielä yrittänytkään nostaa jalkaa eikä ainakaan joulukuussa narttulaumasta tuntunut tuumivan sen kummempia. Renly tykkää vetoleikeistä, aktivointileluista sekä pallon hakemisesta ja jo ensimmäisinä päivinä poika keksi, että sukkien riepottelu on ihan ässä juttu. Renlystä on myös kehkeytynyt varsinainen sylikoira. Yönsä Renly nukkuu yleensä sängyn vieressä, toisinaan vaeltaa olohuoneeseen etsimään viileämpää paikkaa. Tuhonnut Renly ei ole mitään pientä lattialistan pureskelua lukuunottamatta. Sen sijaan Renly tuhoaa isonkin luun (450 g solmuluu) viikossa. Renly ei ole ollut kaikkein nöyrin ja helpoin pentu. Monta kertaa on meinannut mennä ensikertalaisilla sormi suuhun, mutta kaikkeen on lopulta keinot löytyneet. Renly on aivan mahtava paketti, olemme jopa puhuneet, että herra saattaisi olla täydellinen koira.

Renly (7 kk) - kiharakarvainen paimensukuinen lapinkoira, ainakin tässä vaiheessa

Maahinen

Ylhäältä näkyy parhaiten niin pentuvaiheen karvahattu kuin naamiokin.

**************************************************************************************************************

Kaarne (Pampelin Ihana Ivvanas)

Korkeutta Kaarnella on 40 cm ja painoa 10,2 kg. Sievä pieni tyttö. Luonteeltaan se on rauhallinen sisällä, ja ulkona topakka ja vauhdikas. Juoksee mielellään ja lujaa, painii ja etsii myyriä pellolla. Se on enemmän myyrien perään kuin toinen koirani Aile. Kaarne on ”mulle kaikki ja heti” -tyyppiä. Pomottaa Ailea, joka antaa kaikessa periksi. Koirapuistossa olen pari kertaa käynyt ja Kaarne laittaa pienemmät koirat ojennukseen eli käyttäytyi vähän huonosti. Olin tietenkin hämmästynyt, ei se vaan ennen jne. Muuten se suhtautuu innokkaasti muihin koiriin ja leikkii mielellään. Viikko sitten pellolla koirien vapaana juostessa kävi tuttu amstaffi Kaarnen kimpuun kahdesti. Kaarne ei kovasti järkyttynyt, yritti panna isolle staffille vastaan. Aile ja minä olimme järkyttyneempiä tapauksen johdosta. Vieraisiin ihmisiin Kaarne suhtautuu ystävällisesti mutta melko välinpitämättömästi. Kotona Kaarne on aina minun seurassani ja yöt se nukkuu sängyn vieressä. Kaupungilla, junissa ja bussissa Kaarnen kanssa on helppo kulkea. Rullaportaat ovat hallinnassa. Kaarne on erittäin haukkuherkkä. Ensimmäinen koirani joka haukkuu ovikelloa, postinkantajaa, murisee Hesarin jakajalle ja kuuntelee rappukäytävän ääniä ja saa Ailenkin mukaan riekkumaan. Kaarne on ihana koira!