Meiran ja Moskun pennut: Meira

Villi-Joikhu Hämypesän Keiju

Lisää kuvia Meirasta löytyy sivun lopusta.

Rekisterinumero: FI51272/10

Meira KoiraNetissä
Isä: Tiitiäisen Börri

Emä: Villi-Joikhu Oiva-Otus
Omistaja: Marjo Lyytikäinen ja Jari Grönroos, Helsinki

Silmät: RD, multifokaali (lievä, 29.4.2013), ks. teksti alla
Lonkat: A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Prcd-PRA genotyyppi: A, terve
Pompen tauti (GSD II): Normaali (terve)

Meira on vanhempieni neljäs paimensukuinen, varsinainen kullanmuru. Se on ulkona energinen ja kontaktinhakuinen, sisällä rauhallinen sängynalusotus. Se tulee toimeen niin ihmisten, koirien kuin kissojenkin kanssa. Lapinkoiranartulle ominaisella tavalla se on ihmiselle nöyrä eikä koskaan kyseenalaista ihmisen asemaa pomona.

Eniten elementissään Meira on muiden koirien kanssa leikkiessä ja metsälenkeillä. Se on nopea ja kestävä juoksija, mutta onneksi myös hyvin luokse tuleva. Jo pennusta lähtien se on ollut todella hienosti kuulolla. Esimerkiksi lenkkikäyttäytymistä sille ei ole tarvinnut opettamalla opettaa vaan kontakti ja nätisti kulkeminen ovat tulleet aivan luonnostaan. Jänikset ja oravat kiinnostavat kyllä, mutta silloinkin se kykenee kiihtymyksestä huolimatta kuuntelemaan. Aitaamattomalla mökkipihalla se on pysynyt mallikkaasti lukuun ottamatta muutamia nuorena tehtyjä retkiä naapurin rakkaan koirakaverin luokse.

Meira on lapinkoiraksi hiljainen ja osaa jopa vaieta käskystä (taito, joka perheen vanhemmilla koirilla on ollut hieman hakusessa). Tarvittaessa ääntä kuitenkin löytyy, mutta mökilläkin vain erityisen epäilyttäville kulkijoille. Koirakaverit koira-aitauksella toki kannustetaan leikkiin ja porot poropaimennustestissä liikkeelle kaikuvalla haukulla. Arkipäivät yksin kerrostalossa kuluvat täysin ääneti.

Harrastuksista Meira on käynyt kokeilemassa arkitottelevaisuutta ja tokon alkeita. Arkioloissakin se on osoittautunut nopeaoppiseksi, mutta ei ole jaksanut kovin montaa toistoa. Koulutuskentällä intoa on riittänyt ihan toisella tavalla ja kunnianhimoisemman ohjaajan kanssa näyttöjäkin voisi tulla. Meiran ja äidin aktiviteetit ovat kuitenkin suuntautuneet leppoisampaan puuhailuun. Meiran tehtävänä on aina ajoittain viettää aikaa vanhusten rapsuteltavana, muistojen herättelijänä ja ilon tuojana.

Meira suoritti poropaimennustestin hyväksytysti keväällä 2013. Meira lähti testiin pystymetsästä: kyseisenä päivänä se näki poroja ensimmäisen kerran elämässään. Totaalisen uusi ja kiihdyttävä tilanne näkyi Meiran toiminnassa, sillä se innostui poroista niin, että alkuun korvat katosivat tyystin. Parin ensimmäisen minuutin ajan Meira juoksutti poroja ympäri aitaa eikä ohjaajana olleen äitini eivätkä tuomarienkaan yritykset saaneet sitä pysähtymään. Tuomarit katsoivat tilannetta hetken ja päätyivät jo avaamaan veräjän ja olivat siten vähällä keskeyttää testin. Viime hetkellä Meira löysi kadotetut korvansa ja palasi äidin ja tuomareiden luokse. Sen jälkeen testi sujui ainakin minun silmääni oikein hyvin. Tuomarien ohjeiden mukaisesti Meira lähti pariin otteeseen käskystä ajamaan poroja ja tuli kutsusta luokse. Jälkeenpäin pohdiskelimme, että jos Meira olisi monen muun tapaan ollut harjoittelemassa ”jarruja” edeltävällä viikolla, olisi testitilanne saattanut olla toinen. Saimme kuitenkin meille tärkeimmät tiedot: Meira innostui poroista, ei aikonut syödä niitä, ei pelännyt tilannetta ja haukkuakin tältä muuten hiljaiselta otukselta löytyi.

Pentuna sairastettua virtsatien tulehdusta ja yhtä nenäpunkkitartuntaa lukuun ottamatta Meira on ollut terve. Terveystarkastuksissa lonkat, polvet ja kyynärät ovat olleet moitteettomat. Meira on myös geenitestattu Prcd-PRA:n (verkkokalvon surkastuman tyyppi, johon geenitesti on olemassa) ja Pompen taudin (vastikään lapinkoirilla löydetty perinnöllinen sairaus) suhteen terveeksi. Koska Meira ja Mosku kumpikaan eivät kanna näitä tautigeenejä, ei myöskään niiden pennut tule näitä kantamaan eikä pentuja siten tarvitse myöhemmin testata.

Meiralla teetätettiin virallinen silmätarkastus varmuuden vuoksi juuri ennen astutusta, vaikka edellinenkin lausunto oli vielä voimassa. Tärkeintä oli tarkistaa, ettei Meiralla ole merkkejä HC:sta (harmaakaihi), joka yhdellä Moskun jälkeläisellä on todettu. Vakavien sairauksien osalta Meiran silmät olivat puhtaat, mutta lievä RD-poimu (verkkokalvon poimu) ja PPM-säikeitä (sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä värikalvossa) havaittiin. Näillä ei ole merkitystä Meiran omaan näkökykyyn eivätkä ne vaikuta jalostuskäyttöön, kunhan valitulla uroksella ei vastaavia löydöksiä ole. Meiralta puuttuu yksi välihammas oikeasta alaleuasta, mikä ei liioin ole este jalostukselle eikä vaikuta koiran elämään. Moskulla on koko kalusto ja kunnon alaleuka.

Rakenteeltaan Meira on hitusen minun mielessäni olevaa ihannepaimensukuisnarttua kevytrakenteisempi ja siksi pidän tärkeänä, että Mosku on rakenteeltaan jämerä. Meiran turkki on lapinkoiralle aivan ideaali: se on lämmin, likaa ja vettä hylkivä, takkuuntumaton eikä lumi paakkuunnu siihen.

Meiran arvostelut Katselmuksissa

28.4.2013, Helsinki, Kirsti Hassinen, Avo1

Keskikokoinen, hieman lyhytrunkoinen, melko hyvin takakulmautunut, erittäin kaunis turkki. Kaunis ilme. Liikkuu hieman lyhyellä raviaskeleella. Esitetään hyvin. Hyvä luonne.

21.4.2012, Oulu, Reija Aaltonen, nuoret, loppukehän 5.

Hyväntyyppinen. Oikeat rungon mittasuhteet. Kaunis ilme ja kauniit korvat. Riittävä raajaluusto. Hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki ja hyvä häntä. Tänään hieman liian varautunut. Esitetään hyvin. Hammas puuttuu (välihammas oik. alhaalla) muuten purenta ok.

19.3.2011, Helsinki, Outi Pikkarainen, pennut

Puolivuotias, hyvätyyppinen narttu. Kaunis pää ja ilme. Liikkuu ikäisekseen hyvin. Mukava luonne.

Meiran poropaimennustesti

1.3.2013, Savukoski, Tiina Pyhäjärvi, Ahti Mustonen, Martti Siivola (harj.), hyväksytty tulos

A. KOIRA KOHTAA OHJAUKSEN ALAISENA KIINNI OLEVAN PORON

1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan: kiinnostunut

2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen: hallinnassa, tulee luoksen kutsuttaessa

B. OHJAAJA AJAA KOIRAN AVULLA POROTOKAN AITAUKSESTA TOISEEN

3. Koiran hallittavuus ja rauhallisuus ennen ajokäskyä: karkaa

4. Ajokäskyn totteleminen: lähtee ennen käskyä

5. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: kokoaa tokan haukulla, hajoittaa tokan, kiertämistaipumus

6. Ajotapa jahtaava/paimentava: hieman jahtaava

7. Haukun taajuus ja laatu: kiivas

8. Etäisyys poroista: liian lähellä

9. Koiran hallittavuus ajon aikana: hallinnassa (loppua kohden)

10. Ajon lopettaminen käskystä: ei lopeta ajoa käskystä; ei pysähdy portilla, mutta palaa takaisin

11. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus: pyrkii takaisin ajamaan; kiinnostunut poroista

C. YLEISARVOSTELU KOKONAISSUORITUKSESTA

12. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: puutteellinen yhteistyö

13. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus: toimii yksin

14. Koiran fyysinen kunto: kunto riittää koko testin ajan

15. Koiran testissä osoittama paimennusvaisto: ei voida päätellä onko paimennusvaistoa vai jahtaamista

16. Käyttäytyminen aggressiivisen poron kohdalla: (tyhjä)

17. Olosuhteet: hyvät

HUOMAUTUKSIA - intoa liikaa, parani loppua kohden, hallintaa lisää, hyväksyttiin rimaa hipoen, malttia saatava ennen seuraavaa koetta!

Kuvia Meirasta

Meiralla riemua riittää ja lisää on toivottavasti tiedossa! Kevät 2013.

Ensikohtaaminen poron kanssa. Poropaimennustestin ensimmäisessä vaiheessa koira kohtaa liekaporon. Tässä vaiheessa Meira vielä ihmetteli, miten tähän uuteen otukseen pitäisi suhtautua. Testin toisessa vaiheessa Meira ei enää pohdiskellut: useamman juoksevan poron ryhmä sai Meiran hetkeksi innostumaan vähän liikaakin. Onneksi se lopulta löysi kadotetut korvansa ja läpäisi testin hyväksytysti.