sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Manun ja Kaarnen kuulumisia

Löytyipä viimeinkin kadonneen muistikortin kuvat! Heinäkuussa käytiin äidin kanssa moikkaamassa Kaarnea ja Manua. Niistä oli kasvanut niin ihania otuksia, että en voi muuta kuin olla tyytyväinen. Kiitos omistajille siitä, miten ystävällisiä, onnellisia ja hyvin voivia koiria olette Meiran ja Moskun lapsukaisista tehneet!


Kaarne on pikkuinen sirpukka, tiivis ja sopusuhtainen olento, jolla on ennen kaikkea huikea kontakti. Heti kun kameraihminen tähtäili sitä, alkoi häntä vispata tuhatta ja sataa ja se tuli tiskaamaan linssiä, mikä vähän lisäsi kuvaamiseen haastetta. Tehtiin porukalla reipas kävelylenkki. Siinä sain muun muassa ihailla, miten mallikkaasti koirien ohitukset Kaarnelta sujuivat. Lenkillä mukana oli Kaarnen perheen toinen koira, Aile. PEVISA tarkastuksessa Kaarne kävi jo syksyllä 2014, silmät OK, lonkat A/A. 


Manua moikattiin koirapuistolla. Olin vaikuttunut siitä, miten hyvin Manu oli hallinnassa fleksilläkin, mikä ei ole nuorella uroksella mitenkään itsestään selvää, sekä miten rennosti se puistossa oli, vaikka oli ohittavia koiria, hajuja ja aidan toisella puolella leikkiviä pikkukoiria. Sen verran valppautta aitaus ja ympärillä oleva elämä tietysti aiheutti, että runko lyheni jokusen sentin. Sivukuvasta saa siis todellista neliömäisemmän vaikutelman. PEVISA tuloksissa keväällä 2016 silmät  ja kivekset OK, lonkat C/C, kyynärät ja polvet molemmat 0/0. 

Kuten kuvista näkyy, kummastakaan ei todellakaan tarvitse arvailla, onko kyseessä narttu vai uros.

Kaarnen vetoava katse.

Kaarne sivusta.


Kaarne ja Aile (Puurattaren Päivätär)


Kaarne. Minä mittatikkuna.

Manun vauhtia koirapuistossa.

Manu sivusta. Koirapuistolla kroppa hyvin koottuna!

Manun versio syötävän suloisesta katsesta.
Yritin taas toimia mittatikkuna. Kokoero Kaarneen on tuntuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti